Tää on se mun paikka

Vuoden ja vuoron vaihto – kokemuksia syksyn 2019 tiimivalmennusjaksosta

Uusi vuosi on käynnistynyt, ja tammikuussa paketoitiin syksyn viimeiset valmennusjaksot, sekä käynnisteltiin kevään uudet jaksot. Nyt on hyvä aika tehdä pieni tilannekatsaus ja suunnata katse myös tulevaan. Päällimmäisiä ajatuksia syksyn kokemuksista kerättiin osallistujilta tiimikohtaisilla haastatteluilla.  

Syksyn 2019 tiimivalmennusjakson päättäviä valmennuskeskusteluja käytiin viiden tiimin kanssa marraskuussa. Kokonaisuus alkoi orientoivalla työpajalla toukokuussa 2019, ja syksyn aikana tapasimme skypessä viisi kertaa sekä kerran simulaatiotyöpajoissa Mukkulan kampuksella. Tapaamisten välillä tiimit työstivät teemoja, jotka tukivat tätä toimintakulttuurin kehittämistä paremmin sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja tukevaksi. Koko tiimivalmennusjakso nivoutui tiimin ja lapsiryhmän tarpeista nousevan kehittämistehtävän ympärille.

Kasvatustietoisuuden kehittyminen

Tiimivalmennukseen osallistuneet kokivat sen herättäneen miettimään asioita uudella tavalla eri tilanteissa. Huomion koettiin kiinnittyneen tämän myötä enemmän omaan tapaan olla vuorovaikutuksessa ja tietoisuuden siitä ajateltiin vahvistuneen. Moni koki oppineensa itse rauhallisuutta, kuuntelemaan lapsia paremmin, aidosti ja kiinnostuneesti. Tämän koettiin synnyttäneen hyviä keskusteluja ja tutustuttaneen lapsiin paremmin.

Tiimivalmennuksen tukimateriaaleista oli löydetty tukea työn kehittämiseen, materiaalien koettiin auttaneen ymmärtämään ja kiinnittämään huomiota erilaisiin tilanteisiin. Valmennusmateriaalit sisälsivät mm. Liisa Ahosen videoluentoja sekä poimintoja tunnekasvatukseen ja tunnetaitojen tukemiseen liittyvistä teemoista. Materiaalien koettiin antaneen ajatuksen aihetta työhön. Erityisesti tietoisuutta omasta toiminnasta koettiin edistäneen myös yhteisen keskustelun tiimin kesken sekä oppiminen toisten hyvistä työtavoista.

Mitä konkreettista valmennus toi omaan työhön?

Tiimivalmennuksen myötä oli löydetty käyttöön myös konkreettisia työkaluja. Tiimivalmennuksen tukena käytetystä, oppimispäiväkirjana toimineesta pikkuvihkosta oli tullut monelle tärkeä arjen työkalu, johon voi arjessa kirjata havaintoja lapsista sekä aikuisten tavasta toimia. Merkitykselliseksi koettiin koko tiimin mukana olo kehittämisessä, sen kautta oli löydetty yhteisiä toimintatapoja ja saatu mahdollisuus kehittyä yhdessä.

Tiimivalmennuksen aikana kehitettiin muun muassa pedagogisen dokumentoinnin käytäntöjä, pienryhmätoimintaa, arjen struktuuria ja ryhmäkohtaisesti tarpeita vastaavia käytäntöjä. Dokumentointikäytäntöjen koettiin joissakin tiimeissä kehittyneen tietoisemmiksi ja järjestelmällisemmiksi. Tiimit löysivät myös ryhmälleen sopivia esim. draamallisia työtapoja. Uusi kokemus monelle oli myös verkossa keskustelu, Skype tuli tämän myötä tutuksi tavaksi toimia.

Lämmin vuorovaikutus

Konkreettiseksi ja tietoiseksi työkaluksi useissa tiimeissä jalkautui myös lämmin vuorovaikutus. Osallistujat kokivat lämpimän vuorovaikutusosaamisensa vahvistuneen. Lämmintä vuorovaikutusta eri tilanteissa oli ryhdytty tarkastelemaan ja pohtimaan yhdessä tiimin keskuudessa. Lämpimän vuorovaikutuksen toteuttamiseen oli saatu myös perusteluja valmennuksen yhteydessä. Lapsilta tulevan palautteen mukaan monet kokivat läheisyyden lasten kanssa lisääntyneen. Osa koki, että lämpöä on ollut aiemminkin, mutta keskustelukulttuuri lasten kanssa oli kehittynyt aikuisten antaessa lapsille paremmin tilaa ja aikaa. Tiimin kasvattajien keskinäinen palautteenanto ja vastaanotto oli niin ikään lisääntynyt joissakin tiimeissä.

Lämpimän vuorovaikutuksen käsite oli joillekin valmennusjakson alkaessa ihan uusi, ja moni koki sen toimivaksi, todeten kuitenkin, että tämä harjoittelu jatkuu edelleen. Tärkeäksi koettiin ymmärrys siitä, että vuorovaikutus vaatii jatkuvaa kehittämistä eikä siinä tarvitse olla valmis. Joillakin tiimeillä olikin toiveena oppia vielä paremmin jakamaan tätä työtapaa, jotta ryhmä voisi kasvaa yhteisessä tietoisuudessa.

Toimintakulttuurin kehittyminen

Valmennusjakson alussa tiimit pohtivat, mitä tarvitsisivat työhönsä eniten. Näissä tarpeissa (Kuva 1) nousivat muun muassa ilo, leikillisyys, huumori, kiireettömyys, lämpö ja positiivisuus. Samoihin tekijöihin liittyviä kehittämisaskelia nousi palautehaastatteluissa. Haastatteluissa tiimit pohtivat kehittämistyötään erityisesti lasten näkökulmasta. Yhteisten toimintatapojen koettiin vaikuttavan lapsen arkeen sitä selkeyttävästi, ja yksilöllisen huomioimisen paremmin mahdollistavasti. Vuorovaikutusosaamisen kehittyessä lisääntyneen lapsen yksilöllisyyden hyväksymisen ja kiireettömän kohtaamisen ajateltiin tuovan turvaa lapselle varhaiskasvatuksessa.

Varhaiskasvatuksen arki on hektistä, ja kiire kuormittaa usein henkilöstöä. Tämä oli havaittavissa myös tiimivalmennuksessa, joskus arki vaan tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Hektisessä arjessa käytäntöjen kehittäminen ja oman toiminnan tarkastelu voivat joskus tuntua ylimääräiseltä ja toissijaiselta kuormalta. Nämä ovat kuitenkin keinoja, joilla hektistä arkea on mahdollista kehittää vähemmän kuormittavaksi. Toimintakulttuurin kehittäminen vaatii tiimeiltä myös riittävästi aikaa keskustella toiminnasta ja käytännöistä yhdessä, ja tämä on kiireisessä arjessa joskus haastavaa.

Monessa tiimissä kuitenkin todettiin aikuisten kiinnittävän nyt enemmän huomiota lapsiin, ennakoivan tilanteita, ja koettiin, että lapsille on nyt enemmän aikaa. Positiivisen palautteen koettiin lisääntyneen, ja tämä oli tarttunut myös lapsiin, näkyen positiivisena puheena myös lasten kesken. Lasten luottamus aikuisiin lisääntyi, ja tämän todettiin näkyvän myös ulkopuolisille hyvänä kontaktina vieraampienkin aikuisten kanssa.

Kuva 1. Tiimien kirjaamia tarpeita työhönsä syksyllä 2019. Kuva: Pipsa Murto 2019.

Hankkeen eteneminen

Tammikuussa käynnistyi toinen toteutus tiimivalmennuksesta uusien tiimien kanssa. Valmennuskokonaisuutta kehitettiin joiltakin osin ensimmäisen toteutuksen kokemuksista oppineena. Muutoksena tiimivalmennuksen ohjeistusta ja moodle-alustaa pyrittiin selkiyttämään. Huomiota kiinnitettiin muun muassa ohjeistuksen väljentämiseen, tarkoituksena ohjata tiimejä vielä paremmin valitsemaan käyttöönsä juuri heidän arkensa tarpeita ja kehittämistä palvelevia materiaaleja. Muutoksena ensimmäiseen jaksoon, siirrettiin myös valmennusjakson aloittava, orientoiva työpaja verkkoon.

Kevätkausi on vasta aluillaan, ja hanke jatkuu vielä kesäkuulle 2020 saakka. Kerrottakoon kuitenkin, että Tää on se mun paikka -hankkeen päätösseminaari järjestetään 3.6.2020 klo 15 – 18, ja tähän tullaan lähettämään kutsut kaikille hankkeeseen osallistuneille. Luvassa on luonnollisesti kokemuksia tiimivalmennusmatkalla toteutetusta kehittämisestä, ja lisäksi painavaa asiantuntija-asiaa. Vieraina kesäkuun päätösseminaarissa on KT Liisa Ahonen, aiheenaan lämmin vuorovaikutus, sekä LUT-yliopiston tutkija Suvi-Jonna Martikainen, joka nostaa pohdittavaksi työssä hyvinvointiin liittyviä teemoja.

Aurinkoisia kevättalven päiviä kaikille 😊

terkuin Pipsa & Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *